Kokemuksia sähköavusteisesta työmatkapyöräilystä talvella

29.3.2019

 

Kirjoittanut: Markus Ebeling

Osa 1:
Ensin sähköttömällä pyörällä 1000 km

Yrityksemme Max Technologies Oy muutti Oulusta uusiin ja isompiin toimitiloihin Kempeleen puolelle loppusyksystä 2017. Tässä yhteydessä oma työmatkani kasvoi noin kolmesta kilometristä hieman yli seitsemään kilometriin. Yrityksessä oli aiemmin sovittu, että kiky-sopimuksen 30 minuutilla kasvatetun viikkotyöajan saa jokainen käyttää omatoimiseen liikuntaan – johon pyöräily siis sopi kuin nenä päähän. Näistä lähtökohdista päätin kesäkauden 2018 alussa alkaa kulkemaan töihin pyörällä ja asetin omista lähtökohdistani haastavan tavoitteen ja sille kannustimen – kun olen polkenut yhteensä 1000 km tavallista polkupyörää, hankkisin itselleni palkinnoksi sähköpyörän.

 

Kävin alkukesästä Oulun Verkkokauppa.com:in koeajopäivillä kokeilemassa sähköpyörää ensimmästä kertaa. Pyörässä oli 27.5 plus -koon renkaat ja keskiömoottori. Miten kevyeltä polkeminen tuntuikaan ja miten nopeasti pyörä kiihtyikään täydellä avustusteholla! Motivaatio oli tämän koeajon jälkeen viritetty huippuunsa.

 

1000 km täyttyi syksyllä 2018!

 

Aikaa kului ja sähköttömiä ajokilometrejä kertyi. 1000 km tavoite täyttyi syksyllä 2018 ja olin siis ehtinyt suunnitella jo paremmin kuin hyvin sähköpyörän hankintaa ennen tuota. Olin tutkinut arvosteluja ja arviointeja eri pyöristä ja luonnollisesti nälkähän oli kasvanut syödessä. Ajattelin hankkia heti kerralla sellaisen sähköpyörän, jota ei heti seuraavana kesänä tarvitse olla vaihtamassa. Perusteellisen taustatyön lopputuloksena verkkokaupasta lähti tilaukseen Merida eOne-sixty 900, täysjousitettuna ja 27.5 plus -koon renkailla, ilman että olin päässyt sellaisella tai edes läheskään vastaavalla pyörällä koeajolle. Arvostelut olivat kuitenkin vakuuttaneet minut, että pyörä on hyvää vastinetta rahalle.

 

Vikoja, huoltoa ja kuluneita rattaita

Syksyllä 2018 ajoin melko epäsäännöllisesti töihin sähköpyörällä – ensimmäisen kerran lokakuun 3. päivä ja koko vuoden 2018 osalta minulla tuli ainoastaan 13 työpäivää, jolloin pyöräilin töihin. Vapaa-aikana pyörä sen sijaan oli aktiivisessa käytössä – mm. Rokuan maisemissa ja ajokilometreistä sekä raskaasta käyttötavasta johtuen voimansiirrossa alkoi ilmetä ongelmia marraskuussa 2018. Voimansiirron ongelmat alkoivat ilmetä ketjun runsaana hyppimisenä ja lopulta pyörää ei käytännössä voinut enää lainkaan käyttää suurimmilla vaihteilla. Ongelmat korjaantuivat vaihtamalla kaksi takahammasratasta uusiin – hyvä juttu sinänsä, että ne pystyi uusimaan erillisinä. Todettakoon tässä myös, että samat kaksi pienintä ratasta piti uusia myös helmikuun 2019 lopussa uudelleen. Käytännössä pienimmillä takarattailla pystyy voimakkaasti sähköavustettuna polkemaan noin 750 km ennen kuin ne ovat vaihdon tarpeessa. Onneksi takarattaiden hinnaksi muodostuu yhteensä ainoastaan pari kymppiä ja vaihto onnistuu sopivilla työkaluilla kaltaiseltani amatööriltäkin.

 

Takarattaat kuuluvat kirjaimellisesti sähköpyörän kuluviin osiin

 

Syksyllä 2018 pyörässä ilmeni myös sähkövika, joka osoittautui lopulta raskaan käyttötavan seuraukseksi. Vauhdikkaassa maastoajossa Iinatin entisten maisemoitujen jätevuorien päällä yksi hypyistä meni pitkäksi ja alastullessa pyörän ohjaustanko oli pyörähtänyt huomaamattani aiheuttaen oikosulun sähköjärjestelmässä.Tällöin sähköavustus ja sähkötoimiset vaihteet lakkasivat kokonaan toimimasta ja edessä oli tavallistakin hikisempi kotimatka. Ongelma löytyi ja korjaantui melko nopeasti huollossa, jonne pyörän vein. Syynä tähän oli siis liian löysälle jäänyt tai käytössä löystynyt ohjaustanko, jonka pyöriminen jätti rungon sisälle menevät virtakaapelit puristuksiin aiheuttaen oikosulun.

 

Osa 2:
Tavoitteesta haasteeksi

Vuoden 2018 lopussa päätin haastaa itseäni ajatuksella, että polkisin seuraavana vuonna reilusti enemmän pyörällä kuin aiemmin. Toteutumisen varmistamiseksi päätin asettaa itselleni konkreettisen tavoitteen – kokeilisin talven 2018-2019 aikana kuinka pitkän yhtäjaksoisen ajan onnistuisin kulkemaan työmatkan pyöräillen. Pisin yhtenäinen jakso laskettaisiin yhteen. Tein itselleni tavoitteelle julkisen seurannan, joka motivoisi minua ajamaan pyörällä töihin aina kun se on mahdollista. Päätin alkaa pitämään pyöräilypäiväkirjaa julkisesti työhuoneeni valkotaululla. Aloitin haasteen 31.12.2018 ja yhtäkkiä minulla oli jo ensimmäinen yhtenäinen työviikko pyöräilyä takana. Uudenvuodenpäivä 1.1. ei luonnollisesti ollut työpäivä, joten ensimmäisen viikon jälkeen minulla oli neljän työpäivän pyöräilyjakso koossa. Seuraava etappikin täyttyi kohtuu helposti ja pian minulla oli siis jo 10 peräkkäisen työpäivän jakso täynnä. Tahdonvoimaa ja päättäväisyyttä testattiin ensimmäisen kerran toden teolla, kun tammikuussa Oulussa oli välillä -28 c pakkaspäiviäkin, mutta oikeilla varusteilla ja laadukkaalla kerrospukeutumisella pyöräily onnistui myös arktisissa olosuhteissa. Kävipä välillä niinkin, että vaatetta oli reilusti liikaa hurjista pakkaslukemista huolimatta. En esimerkiksi tuollaisellakaan kelillä suosittele kokeilemaan kelkkahaalaria, jonka alla on toppa-asu. Yhdistelmä vain yksinkertaisesti tuottaa liikaa lämpöä, kun pyörällä pääsee avustuksesta huolimatta joka tapauksessa polkemaankin.

 

Sähköavustus ja akku toimivat myös suomalaisessa talvessa, vaikka toimintasäde käytännössä puolittuu kovilla pakkasilla.

Sähköavustus toimi hyvin myös suomalaisessa talvessa. Akku pitää toki ottaa työpäivän ajaksi sisälle lämpimään ja kotona vastaavasti säilytys ja lataus on syytä tehdä huoneen lämmössä. Pyörän akussa riitti virtaa täydellä avustustasolla kovimmilla pakkasillakin yli 22 km, eli 3 kertaa yhdensuuntainen päivittäinen työmatka. Akun kestoa testatessa virta pääsi kylläkin loppumaan ja viimeiset kilometrit olivat hikistä polkemista ja kestivät kaksiverroin tavanomaista kauemmin ilman sähköavustusta. Hankin akun pakkaskestävyyttä parantamaan eristävän neopreenisen suojakuoren ja uskon, että siitä oli erityisesti kovimmilla pakkasilla hyötyä.

 

Tätä kirjoittaessani eli 20.3.2019 haaste on hyvässä vauhdissa ja olen nyt pyöräillyt tähän mennessä töihin ja takaisin 52 perättäisenä työpäivänä. Aika ajoin periksiantamattomuus on koetuksella ja koko haasteen mielekkyys arveluttaa itseänikin – esimerkiksi työskennellessäni etätyönä kotoa käsin – kuten yrityksessämme on vapaus tehdä – käyn illalla ajamassa pyörälenkin työpaikalle ja takaisin.

 

Pyöräilypäiväkirja työhuoneen taululla

 

Ajovarusteet

Talvipyöräilyssä tärkein asia asenteen lisäksi on vaatetus. Tämä korostuu erityisesti kovalla pakkasella sekä ajettaessa kovempia nopeuksia. Ajoviima pureutuu erityisesti kasvoihin ja käsiin ja niiden suojaamiseen kelistä riippuen joko osittain tai kokonaan on syytä kiinnittää huomiota. Pääsääntöisesti käytän moottoripyöräilyyn ja -kelkkailuun tarkoitettuja kypärälakkeja, jotka soveltuvat myös sähköpyöräilyyn mainiosti. Kovimmilla pakkasilla käytin jopa kahta kypärälakkia päällekkäin.

Silmien suojana käytän pyöräillessä laskettelulaseja ja päässäni on luonnollisesti aina myös kypärä. Käsien suojana olen käyttänyt paksuja lasketteluun tarkoitettuja toppakintaita. Olen myös harkinnut pyörään asennettavia tankorukkasia, joista minulla on moottoripyöräilystä hyviä kokemuksia. Jalkineina olen käyttänyt vaelluskenkiä tai kovimmilla pakkasilla  talvimoottoripyöräilysaappaita. Kuorivaatteena laskettelutakki ja -housut eristävät tuulen ja veden sekä pitävät hyvin lämpöä. Alle puettuna kelin mukaisesti sopiva määrä vaatekerroksia ja hengittävät kuorivaatteet toimivat talvipyöräilyssä loistavasti. Sopiva määrä kerrospukeutumista löytyy kohtuullisen helposti kokeilemalla.

 

Ei ole huonoja kelejä – on vain vääriä ajovarusteita.

 

Vaihdoin pyörään alkutalvesta eteen nastoilla varustetun renkaan ja tämän ansiosta en ole montaa kertaa kaatunut. Ajaessa maastossa urheilumielessä satunnaiset kaatumiset kuuluvat asiaan ja yhden kerran työmatkalla kelirikon pehmentämä pyörätie yllätti minut aiheuttaen kaatumisen. Liukastumisiin verrattuna pitäisin sähköpyöräilyä talvellakin jopa turvallisempana vaihtoehtona kuin kävelyä. Eturenkaan nastat antavat mukavasti lisäpitoa ja eritoten luottamusta pyöräilyyn liukkaillakin keleillä, eikä turvallisuudesta kannata harrastuksissakaan tinkiä. Maaliskuussa tilaukseen verkkokaupasta lähtikin nastarengas myös takapyörään. Nastat lisäävät merkittävästi pitoa ja esimerkiksi kovalla jäällä nastoitetut XL-koon renkaat pitävät jopa erinomaisesti. Ainoa erityisen vaikea keli pyöräilyyn onkin oikeastaan jään päälle satanut paksu irtolumi, mutta onneksi mahdollinen kaatuminenkin on silloin pehmeämpää ja pääasialliset kolhut kohdistuvat pyöräilijän itsetuntoon.

 

Helmikuun jäätävän tihkusateen jäljiltä pyörää piti sulatella kuumailmapuhaltimella ennen kuin se suostui sähköistymään ja pääsin ajamaan töistä kotiin.

 

Osa 3:
Pyöräteiden hoitoluokat

2019 Tammi-helmikuun aikana Oulun seudulla satoi paljon lunta ja keli pysyi pääasiassa pakkasella. Alkuvuoden pakkasjaksolla mittari näytti jopa -28 c lukemiakin. Runsaiden lumisateiden aikana pyöräteiden erilaiset hoitoluokitukset tulivat konkreettisesti tutuiksi. Minulle tuntemattomaksi jääneestä syystä joitain pyörätieosuuksia hoidetaan paljon tiheämmin kuin toisia. Leveärenkaisella pyörällä auraamattomallakin tieosuudella pystyy ajamaan vielä varsin vaivattomasti – erityisesti sähköavustettuna. Välillä muita pyörätien käyttäjiä kävikin jopa sääliksi, kun esimerkiksi koululaiset joutuivat taluttamaan pyöriään kun auraamatonta lunta oli tiellä liikaa.

 

Sähköpyöräilyn näkökulmasta kaikista haastavimmat ajo-olosuhteet ajoittuivat Oulussa helmi-maaliskuun vaihteeseen, kun ulkolämpötila nousi plussan puolelle. Hyvistä lokasuojista huolimatta, ajaessa vesi ja rapa roiskuu ja kuorivaatteet kastuvat sekä likaantuvat väkisin. Lisäksi yöpakkasten jäljiltä pyörätiet olivat aamulla paikoitellen hyvinkin jäisiä sekä liukkaita. Pyöräilyn kannalta kaikista vaikein alusta onkin epätasaiseksi jäätyneet sohjoiset kohdat, joissa nastaton takarengas hakeutui uriin kuin sillä olisi ollut oma tahto. Pahempia kaatumisia ei ole työmatkoilla vielä tapahtunut, yhtä kelirikon aiheuttamaa yllätystä lukuunottamatta. Muutamia läheltä piti-tilanteita sattui, mutta jalka maassa liukuen tilanteet saatiin kuitenkin korjattua ja pyörä sekä kuljettaja pidettyä pystyssä. Nastarenkaan asentaminen myös takapyörään korjasi maaliskuussa tilannetta merkittävästi ja suosittelenkin sitä kaikille, erityisesti sähköavustuksella tehostettuun talvipyöräilyyn.


Lumikeleillä pyörän ja erityisesti ketjujen puhdistaminen on hyvin helppoa puuhaa – sitä ei käytännössä tarvitse tehdä lainkaan. Jäisellä kelillä asia kuitenkin muuttuu hiekoituksen seurauksesta. Kosteus saa hiekoituksessa käytetyn hiekan jyväset kiinnittymään ketjuun ja muuhunkin voimansiirtoon ja pyörä olisi syytä puhdistaa käytännössä melkein jokaisen työmatkan jälkeen.

 

Auraamattomat pyörätiet ja lumi eivät juurikaan hidasta leveärenkaisen sähköpyörän menoa.

 

Sähköpyöräilyn parhaat puolet

Heti pyörän hankittuani syksyllä 2018 kävin Rokualla kokeilemassa varsinaista maastoajoa sähköpyörällä ja varsin nopeasti kävikin selväksi mitkä ovat sähköavustuksen tuomat parhaat hyödyt maastossa. Sähkön antama lisäteho erityisesti ylämäkinousuissa sekä tilanteissa, joissa tarvitsee saada kelattua nopeasti lisää vauhtia, ovat pääasialliset syyt, joiden vuoksi maastosähköpyöräilyn suosio on kasvanut voimakkaasti. Erityisesti vaativissa ylämäkinousuissa sähköavustuksen tuoma lisäteho ja helpotus antavat mahdollisuuden nauttia vastaavasti alamäkiosuuksista huomattavasti vähemmillä maitohapoilla, tuoden näin myös turvallisuutta vauhdikkaisiin laskuihin paremman vireystilasta ja toimintakyvyn muodossa.


Hiihtolomalla maaliskuussa 2019 suuntasin Ylläksen maisemiin ja perheen lisäksi mukaan lähti myös leveärenkainen kaverini. Vuokrasimme käyttöömme myös toisen pyörän, sähköfatbiken, jolla ajoin myös vertailun vuoksi. Sähköfatbikessa oli täysleveät 4” nastarenkaat edessä ja takana, kun omassa sähkömaastopyörässäni oli tuolloin edessä 3” nastarengas ja takana 2.8” nastaton rengas. Ylläksen talvipyöräilyreitit olivat ensikertalaiselle mykistävän upeita. Maisemien lisäksi reitit olivat hyvin hoidettuja ja niiden pohja oli riittävän kova myös vähän kapeammilla renkailla varustetulle pyörälle. Uskon, että ainakin pääreiteillä olisi pärjännyt myös ihan tuiki tavallisilla maastopyörän renkailla. Tosin tämä koski vain pääreittejä – Kukastunturin ylitysretkellä pehmeämpi reittipohja antoi paikoittain sen verran periksi myös vuokratun täysleveän sähköfatin alla, että pyöriä piti välillä taluttaa.

 

Vuokraamamme sähköfatbike oli Haibiken Xduro -sarjaa


Vuokraamamme mökki sijaitsi Ylläksellä Äkäslompolon puolella melko ihanteellisesti siten, että siitä pääsi suoraan siirtymään pyörätietä pitkin ylös kohti Ylläksen huippua. Luontokeskus Kellokkaan kohdalta lähti vauhdikas ja sopivan mutkainen reitti kohti Kesänkijärven pohjoispäätyä. Tätä samaa pätkää tuli ajettua viikon aikana useita kertoja ja jopa monta kierrosta peräkkäin, välillä testimielessä ajokkia vaihtaen oman pyöräni ja vuokratun sähköfatbiken välillä, joka sekin oli täysjousitettu. 4” täysleveä fatbike oli ajossa hieman kömpelömpi ja se tuntui selkeästi raskaammalta ajaa sähköavustettunakin. Vuokratussa sähköfatissa oli kuitenkin erinomainen akku – sillä olisi pystynyt ajamaan jopa noin 25% pidemmälle kuin omallani.


Uskon, että sähköpyöräily on tullut jäädäkseen ja maastossa sen tuomat edut lisäävät merkittävästi ajonautintoa tai vaihtoehtoisesti lisäävät kilometrejä ajolenkkiin. Suosittelen ehdottomasti kaikille kokeilemaan talvipyöräilyä maastoreiteillä ja jos joku miettii pyörän hankintaa tai edes vuokrausta fatbiken ja sähköfatbiken välillä, niin suosittelen lämpimästi jälkimmäistä vaihtoehtoa!

 

Aivan kaikkialle ei sähköpyörälläkään pääse pelkästään polkien.

 

Yhteenveto

Polkupyörällä ja myös sähköavusteisella pyörällä voi mainiosti ajaa ympäri vuoden. Sähköpyörän akku ei hyydy täysin kovimmillakaan pakkasilla, mutta akulla ajettava matka tosin lyhenee merkittävästi. Pyöräily antaa mainion hengähdystauon sekä raitista ilmaa ennen työpäivää sekä työpäivän jälkeen. Pyöräillessä on mahdollista suunnitella ja jäsentää valmiiksi päivän aikana hoidettavia asioita tai kerrata mielessä päivän tapahtumia. Lähtökohtaisesti pyöräily sähköavustettunakin on jonkin verran hitaampaa kuin saman matkan kulkeminen autolla – riippuen luonnollisesti hieman ruuhkista ja muista olosuhteista. Oulussa eivät ruuhkat juurikaan häiritse – tosin välillä olen pyörällä päässyt jopa huomattavasti nopeammin kotiin kuin autolla. Esim. Coca-Cola -rekan vierailu Oulussa aiheutti tällaisen ruuhkan joulukuussa 2018.


Sähköpyöräilyssä tulee huomioida, että useiden vaatekerrosten sekä muiden ajovarusteiden pukeminen sekä riisuminen kestää melko pitkään. Samoin akun irrotus ja kiinnitys ja pyörän huolellinen lukitseminen ottavat oman aikansa. Pimeimpään aikaan talvella joutuu lisäksi kiinnittämään ja irroittamaan pyörän lampun ennen ja jälkeen työmatkan. Valmisteluihin kuluukin yllättävän paljon aikaa suhteessa itse pyöräilyyn. Kesällä valmisteleviin toimenpiteisiin kuluu merkittävästi vähemmän aikaa kun esimerkiksi pyörän akun voi jättää paikoilleen ja vaatteita sekä muita ajovarusteita tarvitaan huomattavasti vähemmän.


Olen saanut sähköavusteisesta työmatkapyöräilystä talvella pääasiassa vain hyviä kokemuksia ja odotankin mielenkiinnolla milloin sähköpyörien lataamiseen tarkoitetut pyörätelineet ilmestyvät katukuvaan. Talvipyöräilyssä asenteen lisäksi vaatetus ratkaisee ja toistaiseksi Suomen talvi ei ole tarjoillut sellaista keliolosuhdetta, jossa en olisi nykyisellä varustuksella pärjännyt. Sähköavusteinen työmatkapyöräily onkin mielestäni erinomaista hyötyliikuntaa – eikä se rasita liikaa lihaksia tai niveliä. Pyöräillessä kunto kasvaa ja sähkömoottorin tarjoaman avustustason voi valita itse tilanteen ja urheiluhalun mukaan. Käytännössä itse ajan kuitenkin lähes yksinomaan täydellä avustustasolla – se vain on niin helppoa ja raikkaassa ulkoilmassa matka taittuu sekä hymy leviää kasvoille melkein kuin itsestään.

 

Etätyöpäivän lopuksi on syytä pyörähtää työpaikalla, jotta pyöräilyputki ei katkea!