Väsynyt mutta onnellinen

Lähtö Aakenuspirtiltä kohti Äkäslompoloa

Hiihtourakka alkoi perjantaina 24.3.2017 noin klo 7:30 Aakenuspirtiltä. Olimme ajaneet Aakenuspirtin parkkipaikalle, jonne jätimme auton ja auton sisään jätimme myös tarvikkeita (minulla esim. perinteisen sukset). Lähdimme suuntaamaan kohti Äkäslompoloa. ähdin itse hiihtämään aluksi luisteluhiihtoa. Aki oli meistä ainoa, joka lähti alusta alkaen hiihtämään perinteisellä tyylillä. Akin nollakelisukset eivät toimineet oikeastaan kunnolla koko päivänä, ilmeisesti koska lämpötila pysyi pakkasella. Ensimmäiset 12 km sujuivat kuitenkin kaikilta kohtuullisen helposti ja aurinko paistoi. Vauhti ei ollut mitään päätä huimaavaa – keskinopeus oli jossain n. 10 km/h tuntumassa. Keli oli hieno – joskaan ei mitenkään erityisen liukas tai kevyt. Aurinko kuitenkin paistoi ja antoi koko päivälle voimia painaa eteenpäin.

Luisteluhiihtoa, taukoa ja kramppeja

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Pyhäjärven eteläpään kämpällä, jossa pidimme vartin tauon. Tähän asti olimme hiihtäneet neljän hengen porukassa lähes samaa tahtia. Siitä lähdimme seuraavalle etapille, jonka pituus oli noin 20 km. Jussi ja Kari pitivät tässä vaiheessa minua reilusti kovempaa vauhtia ja saapuivat seuraavaan taukopaikkaan, Kesängin Keitaalle noin 20 minuuttia minua aiemmin. Söin Keitaalla palan juustokakkua ja join kaakaon. Tässä vaiheessa voin jälkiviisaana todeta, että vaikka tankkasinkin taukojen välillä energiasmoothieita ja -geelejä, niin suolaisempaa ja ns. normaalimpaa ruokaa olisi kannattanut tankata reilusti enemmän. Lähdimme Jussin ja Karin kanssa yhtä aikaa tauolta – eli minä pidin lyhyen tauon ja pari kilometriä matkan jatkamisen jälkeen Jussin ja Karin selät karkasivat jälleen maisemasta. Törmäsin heihin vielä uudestaan seuraavalla taukopaikalla – Tammituvalla, jonne saavuin reilusti heidän jälkeensä. He lähtivätkin jatkamaan matkaa heti saavuttuani. Minulla oli hetkeä aiemmin, noin 43 km kohdalla, alkanut oikea reiden etunen kramppaamaan siten, että olin päättänyt sen seurauksena vetää kaikki mahdolliset pätkät tasatyöntöä. Ylämäet kuitenkin pääasiassa luistelin. Paistoin Tammituvalla puolitoista makkaraa ja tankkasin jälleen hiilareita ja pidin tässä kohden 45 minuutin reilumman tauon. Laittaessani suksia jalkaan oikea mono ei meinannut oikein kiinnittyä siteeseen ja sen seurauksena jouduin olemaan pitkään kumarassa ja vatsalihakset alkoivat kramppaamaan todella kivuliaasti. Oli pakko irroittaa pikaisesti toinenkin suksi ja palata istumaan Tammituvan tuolille. Onneksi vatsalihaskramppi jäi ainutkertaiseksi kokemukseksi eikä se enää palannut loppureissun aikana.

Vaihto perinteiseen

Tässä vaiheessa olin hiihtänyt noin 45 kilometriä. Tammituvalta on Aakenuspirtille noin 16 kilometriä ja sain motivoitua itseni jatkamaan sillä, että tiesin, että saan vaihtaa pirtillä hiihtotyyliä vapaasta perinteiseen. Hiihdin melko hissukseen lähinnä pitkää loivaa ylämäkeä sisältäneen 16 km osuuden ja pääsin vaihtamaan perinteiseen hiihtotyyliin. Pidin Aakenuspirtillä jälleen pitkän, noin 45 minuutin tauon. Jussi ja Kari olivat jo painaneet ajat sitten Aakenuspirtiltä kohti Leviä – sillä alkuperäinen suunnitelmamme oli hiihtää valoisan aikana vielä Aakenuspirtiltä Leville ja takaisin. Aki oli tässä vaiheessa minua ehkä noin 15 kilometriä perässä – Akin suksi ei vain yksinkertaisesti toiminut tuossa kelissä. Perinteinen hiihto lähti sujumaan hienosti ja matka taittui – matkanopeus ei kuitenkaan ole samaa mitä se luistelussa oli, mutta pertsa on minulle huomattavasti rennompi laji. Törmäsimme Jussin ja Karin kanssa kun minä olin hiihtänyt noin 75 kilometriä ja Jussi ja Kari noin 90 kilometriä. He olivat tulossa Leviltä kohti Aakenuspirttiä, kun minä puolestani olin menossa vasta kohti Leviä. Olin jo aiemmin ilmoittanut muulle seurueelle, että aion hiihtää Leville ja mahdollisesti jatkaa siitä kiertäen Levin itäkautta ympäri. Minulla olikin repussa otsalamppu mahdollista pimeähiihtoa varten. Jussi ja Kari saavuttivat valoisan aikaan (ennen puolta kahdeksaa ainakin) Aakenuspirtin toisamiseen ja samalla ylittivät 100 km vrk-rajan. Aki oli joutunut jättämään hiihdon 60 kilometriin – hän oli saapunut pirtille tuntia aiemmin. Minä olin tässä vaiheessa hiihtänyt noin 80 kilometriä ja urakkaa oli vielä jäljellä. Kun muu seurue lähti ajamaan kohti Leviä – sovimme puhelimitse tapaavamme South Pointissa, josta saisin autokyydin Levijärven ympäristön laduille, jossa voisin suorittaa urakan loppuun. Tapasimme South Pointissa ja sain autossa vaihdettua toppatakin ja muutenkin lämmiteltyä – lämpötila oli tippunut päivästä useammalla asteella.

Viimeinen rutistus

Loppumatka kertyi hiihtäen pääasiassa jäällä – toki ajetuilla laduilla – ja muuten tasaisessa maastossa. Hiihdin otsalampun valaistuksessa jäljelle jääneet 15 kilometriä ja pyysin muuta seuruetta soittamaan minulle tasaisin väliajoin väliaikatietoja matkasta. Saavutin itselleni asettamani 100 km rajan noin klo 22:15. Vaikka välillä tuntui, että kroppa vastustaa pitkää ja rankkaa fyysistä suoritusta, niin viimeisten 15 kilometrin osalla pahin vastustajani löytyi pään sisältä. Tavoitteen saavuttaminen oli enemmän henkisestä kuin fyysisestä sitkeydestä kiinni. Onneksi olin psyykannut itseäni tulevaan rankkaan koitokseen reilusti, enkä antanut itselleni mahdollisuutta luovuttaa.

Live-seurannan tekniikka

Käytimme hiihtoreitin Live-seurantaan normaalia älypuhelinta, johon oli kytkettynä iso (liiankin iso, 20 000 mAh) power bank. Teknisesti kaikki toimi mainiosti – ehkäpä siitäkin syystä, että reitin tallennukseen käytettiin Maxtech ERP mobiili ajopäiväkirja -sovellusta. Tauot ja muut lyhyet pysähdykset poissuljettiin nauhoituksesta laittamalla reitin tallennus taukojen ajaksi pauselle.

Tulosveikkauksen voittajat

Ai niin, meillähän oli myös kilpailu, jossa veikattiin vuorokauden aikana hiihtämääni matkaa. Tulos oli siis 100,6 km. Tässä kolme lähimmäksi veikannutta:

  • 1. 100.0 km Essi Aspi
  • 1. 100.0 km Toni Suutari
  • 3. 98.0 km Tero Paananen

Onnittelut voittajille! Toimitamme palkinnot pikapuolin.