Moottoripyörällä Oulusta Kroatiaan

(ja toivottavasti myös takaisin)…

Kolme kaverusta Oulusta, päättivät lähteä moottoripyörillä Oulusta Kroatiaan toukokuun 2016 lopussa. Yksi kavereista on Max Technologies Oy:n yrittäjä Markus Ebeling, joka kirjoittaa matkakokemuksista blogia MaxTechin sivuille.

Voit seurata oheiselta kartalta kaverusten matkan sujumista  ja lukea kirjoituksia, joita Markus pyrkii iltaisin täydentämään. Lue siis alapuolelta mitä tapahtuukaan matkalla kun haasteet alkoivat jo autotallissa. Matkanteko alkoi lauantaina 28.5.2016 @ 14:00 ja päättyi tiistaina 21.6. @ 17:40

Live GPS-seuranta


Jos kartta ei lataudu, avaa kartta uuteen ikkunaan.

Kuvia

Jaan mahdollisuuksien mukaan reissulta ottamiani kuvia Google Driven kautta. Voit tarkastella jaettuja kuvia täältä.

Matkakertomus

Kokemuksia varusteista ja tarvikkeista

25.6.2016 @ 15:10 – Markus Ebeling

Akin ja Jussin kanssa vaihdoimme ja kokosimme ajatuksia matkalla käyttämistämme ja kuljettamistamme varusteista ja tarvikkeista ja listaan tähän meidän mielestämme merkittävimpiä asioita, joista luulemme, että voisi olla hyötyä muillekin motoristeille.

  1. Kypäräpuhelimet
    Aivan pakollinen hankinta tämänkokoisille reissuille. Meillä Akin kanssa oli käytössä Scalan PackTalkit sekä Jussilla Scala Riderin G9. Pienen opettelun jälkeen radiot toimivat hienosti. Akkukesto oli noin 9-10 tuntia, joten ajopäivän loppupuolella alkoivat jo hyytymään, jos ei oltu tauoilla sammuteltu / säästetty akkua.
  2. Kypärä, jossa integroidut aurinkolasit
  3. Visiirinpyyhintäliinat
    Biltemasta (muistaakseni) ostetut autojen lasinpyyhintään tarkoitetut pyyhkeet (70 kpl purkki) soveltuivat tähän erinomaisesti
  4. Tuuletusaukoilla varustettu ajoasu
    Tuuletusaukoilla varustettu ajoasu on ehdoton varuste kun ajetaan yli 25 c lämpötiloissa – mielellään sellainen, joka pitää myös hyvin vettä. Kenelläkään ei ollut mukana erillistä sadeasua. Markuksen KTM:n merkkiä kantava ajoasu piti vettä parhaiten – osittain johtuen siitä, että se oli näistä uusin ajopuku.
  5. Ajovalot ja katteet
    Ostin ennen reissua omaan KTM 690 pyörääni Kanadasta Britannia Compositesilta korkeussäädettävän etumaskin, jossa mukana tuli erinomainen ajovalo ja lisäksi pitkävalo, joka soveltuu maastokäyttöön. Tämä sai reilusti kehuja ajokavereilta ja päivän vaihtuessa iltayöksi, pääsinkin usein ajamaan letkan kärjessä näyttäen tietä porukan kirkkaimmilla valoilla.
  6. Tehonsäädöllä varustetut kahvanlämmittimet
    Omat kahvanlämmittimeni olivat mallia on/off, joten ne toimivat joko täysillä tai ei lainkaan ja sen vuoksi ne lämmittivät välillä liikaa.
  7. Yläpuolelta avautuvat kovat, lukittavat satulalaukut ja mielellään sisälaukuilla
    Sivulle aukeavat satulalaukut eivät ole käytännöslliset kun laukkuja kuitenkin joutuu matkan aikana aukomaan
  8. Riittävän leveä ja pehmeä satula
    KTM 990 satulat ovat riittävän leveitä ja pehmeitä 1000 kilometrin päiväajoakin varten, mutta 690 geelisatula ei tuollaisenaan oikein sovellu pitkään ajoon. Ostinkin siihen ennen matkaa Bilteman geelityynyn, mutta penkin kapeuden vuoksi matkanteko ei ollut herkkua. Oma kokemukseni 990 penkistä liittyy matkustajana istumiseen – joka oli penkin osalta helpompaa kuin 690:llä ajaminen.
  9. Tankkilaukku (ja siihen päälle taskuun kartta)
  10. USB-latauspistokkeet (tai vaihtoehtoisesti Power bank)
    Puhelinten ja muiden lisälaitteiden ajonaikaista latausta varten
  11. Valmistajan työkalusarja sekä pyörässä alkuperäiset pultit, joihin työkalut käyvät
  12. Reilusti ketjuöljyä
    Ketjuöljyä kului useampi iso purkki
  13. Moottoriöljyä
    Moottoriöljyä ainakin litra mukana
  14. Varaosia – ainakin kannattaa varautua pyörän tyypillisiin vikoihin
    Teippiä, nippusiteitä, varmistuslankaa, bensaletkua, kiristimiä
  15. Renkaanpaikkaussarja
    Vaikka rengasrikkoja meillä ei ollutkaan – niin tämä on ehdoton varuste pidemmälle reissulle
  16. Ensiapupakkaus

 

Viimeiset reissupäivät

25.6.2016 @ 14:15 – Markus Ebeling

Haikaranpesä

Haikaranpesä

Kerron nyt juhannuspäivänä kahdesta viimeisestä reissupäivästä (ma 20.6. ja ti 21.6.) vähän lisää yksityiskohtia. Sunnuntain matkapäivähän päättyi Liettuan Marijampoleen. Liettuassa on sama aikavyöhyke kuin Suomessa, joten kello oli jo tunnin enemmän kuin olimme tottuneet. Päivä alkoi siis ”tunnin myöhässä” ruiskun puhdistuksella. Puhdistukseen huoltoaseman pihalla meni aikaa hieman yli puoli tuntia ja siitä matka alkoi kohti Tallinnaa. Reitille osui hyvin vähän moottoriteitä ja matka sujui vähän rauhallisemmilla vauhdeilla. Pysähdyimme matkan varrelle ottamaan kuvan haikaran pesästä.

 

Matkan varrelta varasimme liput Tallinnan lautalle. Tavoite oli ehtiä 22:30 lähtevään lauttaan, jolle check-in alkaisi klo 21:30. Ehdimme lopulta laivaan kevyesti ja olimme Tallinnan satamassa jo noin kello 20:40. Lauttamatkakin sujui hyvin. Meillä oli hytti, jossa saatoimme nukkua aina 5:40 asti, jolloin siirryimme alakannelle starttaamaan pyöriä viimeistä matkapäivää varten.

Viimeisen matkapäivän aamupala syötiin Suomen suurimmalla Shellillä, Mäntsälässä. Puuro oli muuten hyvää, mutta hieman jankkista. Kahvi ja ruisleipä – josta meillä molemmista oli kovat odotukset – olivat kyllä suuren suuria pettymyksiä. Kahvi – vaikka se tulikin automaatista – maistui täysin pohjaan palaneelta. Kahvikonetta on selkeästi huollettu huonommin kuin MaxTechin kahvikonetta, johon huolto tehdään todistetusti päivittäin ja isommat puhdistustoimet vähintään viikottain. Ruisleipä oli kuitenkin vielä isompi pettymys. Leipä oli varmasti seissyt useamman päivän ajan ja maistui vettyneeltä ja pahalta. Minulta jäi leivän syönti kesken – ja sitä ei kyllä useasti ole aiemmin tapahtunut.

Suomen suurin Shell - Suomen huonoin ruisleipä

Suomen suurin Shell – Suomen huonoin ruisleipä

Kehnonpuoleisen aamupalan jälkeen ajoimme Motopalvelu Niemitalon KTM-myynti- ja huoltoliikkeen kautta kohti Jyväskylää. Motopalvelu aukeaa jo 7:30, joten sain ostettua sieltä uuden ruiskun, joka oli tarkoitus asentaa matkan jälkeen ja saada sillä pyörä normaalikuntoon. Lisäksi ostin alkuperäisen polttoainesuodattimen tankin sisään sekä öljynsuodattimet. Hämmästyttävää kyllä, nämä kaikki osat löytyivät Niemitalolta suoraan hyllystä. Tämä on KTM-liikkeeksi poikkeuksellista. Jussin kanssa olimmekin jo aiemmin tuumailleet, että KTM:n pitäisi ylipäätään muuttaa varaosastrategiaansa ja tarjota jälleenmyyjilleen varaosia siten, että ne ovat vielä KTM:n omaisuutta. Nykyisin KTM-jälleenmyyjät joutuvat ostamaan varaosat omaan varastoonsa.

Motopalvelu Niemitalo

Motopalvelu Niemitalo

Seuraavaksi ajelimme Jyväskylän seudulle, mutta kuin pääsimme perille, jouduimme puhdistamaan ruiskun jälleen hieman Joutsan jälkeen. Puhdistusoperaatioon meni tasan 20 minuuttia, jonka kellotimme. Jyväskylään päästyämme ajoimme hieman pidempiä reittejä, jotta pystyimme tapaamaan sukuamme. Kävimmepä ajamassa jonkun pätkän sorateitäkin. Viimeinen ruiskun tukkeutumisongelma ilmestyi Temmeksen kohdalla. Kone alkoi jälleen hyytymään ja minusta alkoi jo tuntumaan, että olisi parempi pysähtyä putsaamaan kuin ajella puolitehoisella ja epävarmalla pelillä eteenpäin. Tankilla kävimme viimeisen kerran Tupoksella ja sieltä eteenpäin ongelmat sen kun pahenivat. Ajelin moottoritietä 90 km/h vauhtia ja pyrin pitämään tuon nopeuden mahdollisimman tasaisena. Tasaisuus oli kuitenkin kaukana, koska ruiskun läpi ei virrannut polttoainetta tasaisesti. Pääsin kuin pääsinkin ajamaan moottoritietä Kaakkurin rampille asti, josta nousimme ylös – Jussin ollessa saattohommissa. Vaikka siitä eteenpäin luistatin kytkintä niin paljon kuin vain pystyin ja kierrokset vapaalla pyörivät 6000 kierroksen tienoolla – aina kun kytkin vapautti vaihteen silmään, kone hyytyi. Moottori sammui lopulta vain 1.2 kilometriä ennen kotiani ja siitä eteenpäin talutin pyörän kevyen liikenteen väylää pitkin. Ruiskun puhdistaminen olisi asiaan varmasti auttanut, mutta olin jo niin lähellä kotia, että päätin taluttaa mp:n kotiin.

Vaikka matkalla olikin paljon vaikeuksia, haasteita ja vaarallisia tilanteitakin – oli tämä matkana ja kokemuksena aivan erinomainen reissu! Sain ladattua akkuja, nähtyä Itä-Eurooppaa, hengailtua hyvässä seurassa ja myös ajaa paljon. Matkalla kohdatut uudet asiat ja haastavat tilanteet auttoivat irtaantumaan työasioista ja -rutiineista. Samalla opin huomattavasti lisää moottoripyörien huoltamisesta – erityisesti polttoainesyötöstä. Matka antoi kipinää myös tulevaisuuden mp-reissuille.

Huuhtelussa tankin sisältä irronneita epäpuhtauksia

Huuhtelussa tankin sisältä irronneita epäpuhtauksia

Päästyäni kotiin, seuraavien kolmen vuorokauden aikana, laitoin pyörän taas täyteen ajokuntoon. Ensin irroitin ja huuhtelin bensatankin. Huljuttelin polttoainetta tankin läpi viisi kertaa ja alkuun sieltä irtosikin kuminmurua ja muuta epäpuhtautta reilusti. Viidennen kerran läpi tankista tuleva bensa näytti jo suhteellisen siistiltä eikä epäpuhtauksia ollut enää merkittävästi.

Laitoin myös uuden suodattimen tankin sisälle ja lisäksi vaihdoin tankin ulkopuoliset polttoaineletkut alkuperäisiksi ja laitoin pienen tehdastoimitteisen suodattimen ruiskun rungon ja letkun väliin. Vaihdoin myös uuden, Niemitalolta ostamani, ruiskun. Tämän jälkeen kasasin pyörän ajokuntoon ja testasin. MP lähtee nyt käyntiin paremmin kuin koskaan minulla ollessani. Jo ostaessani pyörän käytettynä, se lähti käyntiin kolmannella tai neljännellä starttimoottorin pyöräytyksellä. Nyt se lähtee käyntiin toisella pyöräytyksellä. Juhannusaattona eli pe 24.6. vaihdoin lisäksi öljyt, suodattimet sekä puhdistin muut tarvittavat osat.

Kevennetty versio KTM 690 endurosta

Kevennetty versio KTM 690 endurosta

Loppuun asti uskollisena tyylille

21.6.2016 @ 19:05 – Markus Ebeling

No niin, kirjoitan tällä kertaa jo kotisohvalta. Kirjoitan kohtuullisen lyhyen version tässä vaiheessa näistä kahdesta viimeisestä matkapäivästä, sillä matkarasitus ottaa voimille. Eilinen maanantai sujui pääasiassa ongelmitta. Ruisku puhdistettiin maanantain aluksi ja sen jälkeen matka sujui kohtuullisen kivuttomasti Tallinnaan, jossa nousimme 22:30 lähtevään lauttaan (joka oli kuitenkin 35 min myöhässä). Tiistaiaamuna eli tänään heräsimme klo 5:45 Helsingin satamasta, josta alkoi viimeinen matkapäivä. Päivä sujui muuten hienosti, mutta ruisku alkoi oireilla noin puolivälissä ja sen kertaalleen silloin putsasimme. Aikaa ruiskun putsaukseen menee tasan 20 minuuttia, jonka kellotimme huviksemme. Viimeisen kerran ruisku alkoi oireilemaan hieman ennen Haarasiltaa, eli ennen Oulun moottoritien alkua. Sinnillä ajoin pyörää niin pitkälle kuin pystyin – kaikki keinot käyttäen. Erityisesti kytkintä piti luistattaa reilusti, jotta kone pysyi käynnissä. Kierroksia piti olla kokoajan noin 5000. Pyörä toimi on/off -tyylillä – joko veto oli päällä tai se ei ollut. Lopulta kääntyessämme moottoritierampilta kohti kotiani, pyörä teki päivän viimeisen hyytymisen. Loppuun asti uskollisena tyylille työnsin pyörän kotiin eli hieman yli kilometrin. Tämän voitte halutessanne todeta myös kartalta zoomaamalla moottoripyörän loppusijaintiin.

Kotona kuitenkin ollaan turvallisesti ja molemmat ajokamutkin ovat päässeet turvallisesti perille. Kiitos Jussi ja Aki seurasta ja ongelmien sietämisestä, selvittämisestä ja korjaamisesta. Hädässä ystävä tunnetaan ja todistitte matkan aikana olevanne ystäviäni!

Vedän nyt hetken happea ja luultavasti huomenna rassaan mp:n taas ajokuntoon. Minulla on luullakseni kaikki tarvittavat osat hankittuna (uusi ruisku, alkuperäiset letkut ym.) valmiiksi tuolta matkan varrelta. Kerron tulevassa kirjoituksessa vielä tarkemmin mistä osat löytyivät ja lisäksi aion esitellä parhaita vinkkejä vastaaville reissuille.

Home sweet home

Home sweet home

Pitkä päivä

20.6.2016 @ 01:26 – Markus Ebeling

Aamu alkoi Liberecistä, Tsekistä, josta minun ja Jussin pyörät starttasivat klo 9:08 matkaan. Aki oli jo tuohon aikaan painamassa pitkin Ruotsin läntistä reittiä reippaasti kohti Oulua. Matka sujui ajellen alkuun Tsekin mutkateitä ja sen jälkeen pääasiassa Puolan moottoriteitä, joissa rajoitukset vaihtelivat 120 ja 140 km/h välillä. Keskinopeus oli siis kunnossa ja tarkoitus olikin ajaa päivän aikana Marijampoleen, Liettuan puolelle. Moottoriteitä painettiin nopeusrajoituksia noudattaen, mutta siitä huolimatta keskinopeus nousi kovaksi ja tämä johti kertaalleen siihen, että moottoripyörästäni loppui menovesi 191 kilometrin jälkeen. 3 litran varakanisterille oli siis jälleen kerran käyttöä ja matka jatkui moottoritiellä tapahtuneen pikatankkauksen jälkeen.

Ajettuamme noin kuusisataa kilometriä, moottoripyöräni alkoi hieman hyytymään. Tuntui kuin tehoja olisi hävinnyt ja pyörä ei enää vastannut kaasuun samalla tavalla, vaan kahvassa tuntui olevan gäppiä ja se kasvoi ja tilanne tuntui pahenevan melko nopeastikin. Lopulta pyörällä ajaminen tuntui liian vaaralliselta ja minun oli ajettava sivuun, huoltoaseman pihalle, jossa aloimme paikallistamaan ja korjaamaan vikaa.

Markus huoltohommissa

Markus huoltohommissa

Pyörä ei pysynyt enää tyhjäkäynnilläkään käynnissä. Aloitimme tarkistamalla miten ruisku ruutaa polttoainetta – se näytti aivan normaalilta. Seuraavaksi tarkistimme polttoaineletkuston ja pumpun paineet silmämääräisesti (koska meillä ei edelleenkään ole mittaria) ja kaikki vaikutti paineiden osalta tällä kertaa normaalilta. Vaihdoimme seuraavaksi uuden sytytystulpan, josta ei ollut mitään apua tilanteeseen. Tilanne vaikutti jo epätoivoiselta – samantyyppiseltä ongelmalta, jota emme viimeksi saaneet tien päällä lopulta korjattua – vaan pyörä piti sillä kertaa toimittaa huoltoon.

Ajattelimme kokeilla vielä ruiskun puhdistusta siten, että ruisku irroitetaan ja käännetään väärin päin polttoaineletkustoon ja sen jälkeen startataan, jolloin polttoainepaine työntää  voimalla ruiskun epäpuhtaudet ulos ruiskusta. Samalla Jussi ohjasi kaasuvaijeriston kulkemaan väljemmin – tosin siihen jäi vieläkin tiettyä kireyttä. Näillä toimenpiteillä – luultavasti ruiskun putsauksella etunenässä – saimme kuin saimmekin pyörän normaaliin ajokuntoon ja matka saattoi jatkua. Pääsimme Marijampoleen klo 00:40 paikallista aikaa.

Loppumatka piti ajaa pimeässä kieli keskellä suuta. Eläinten bongauksen suhteen tilanne muuttui siten, että tällä kertaa molemmat (Jussi ja minä) näimme tien laidassa olleen kauriin tai peuran, joka oli ehkä kolmen metrin päässä tien laidasta ja kun se säikähti pitkiä ajovalojani (jotka ovat muuten todella hyvät) se poistui onneksi takaisin metsän suuntaan. Lisäksi näimme yhden hiljattain sattuneen ulosajon, joka näytti siltä, että siitä eivät kaikki olleet selviytyneet hengissä. Poliisi ohjasi liikennettä tuossa kohden raivauksen vielä ollessa käynnissä. Loppumatkasta teki erityisen vaikean se, että tuo ilmeisesti ruiskun osittainen tukkeutuminen alkoi uusimaan 30 kilometriä ennen Marijampolea. Ajelin loppumatkan sinnillä hotellille ajon muuttuessa heti hetkeltä yhä vaikeammaksi kun pyörä vastasi kaasuun vasta normaalia huomattavasti myöhemmin. Ajo olikin hyvin kulmikasta ns. on/off tyyliä eli joko voimakas kiihdytys tai moottorijarrutus oli kokoajan vuorossa. Huominen alkaa siis ruiskun putsauksella ja meidän täytyy varata aikaa päivästä tällaisille rituaaleille.

Päivä oli kokonaisuudessaan pitkä – olimme liikenteessä 14.5 h ja matkaa kertyi 915 kilometriä, eli muistimme mukaan syntyi uusi yhten päivän matkaennätys. Aki tosin ajeli samana päivänä toisaalla 1130 kilometriä, joten siihen jäi vielä tekemistä vaikkei sillä Iron Butt Associationin listalle pääsekään.

 

Joskus asiat menevät suunnitelmien mukaan

19.6.2016 @ 01:06 – Markus Ebeling

Aamulla lähdimme suunnitelmien mukaisesti aikaisin ajamaan kohti Grossglocknerin maisemareittiä. Ajoimme pitkin serpentiiniteitä ja maisemat olivat hukeita. Tässä alapuolella muutamia otoksia reitin varrelta:

16f3a552-cbff-446f-aeb8-0c31bd7358f8 48a9c1c5-29de-40c9-8087-a759471dd791 6099aaf4-c1f2-46d8-9dda-eb6029c53cb2 42943e30-d23c-48e7-a107-b6543bef7954 b36fb8a4-2fb7-4e1d-a78a-b462e2bde784 cf8d789e-3eaa-49e9-a282-279cb396ba98 ddad70a4-78a8-42f8-b312-77b7faba07e7

ef819c1f-a802-429a-b620-25d1ed594e3cf0c364e4-5956-4fd2-bb9d-7cc13110954d f61c7f90-9336-4825-8d8d-54f393c9c55c

Loppupäivän aikana suuntasimme kohti KTM:n pääkonttoria ja tehdasta Mattighoffenia ja Louisin moottoripyörätarvikeliikettä Saksassa, Passaussa.

a51ec9cd-9744-42aa-92a4-9f0e9071cfb1 c60733c4-0858-4ab8-82c7-6c4a8fbe3d0a

Passaussa ostin ja vaihdoin moottoripyörään uuden Litium-Ioni akun, joka hämmästytti keveydellään (arvioitu painonpudotus 2 kiloa). Uusi akku toi huomattavasti lisää piretyttä starttimoottorin ääneen ja myös itse käynnistyminen tapahtuu hieman helpommin.  Vaikka starttaaminen edelleenkin vaatii hieman kaasukäden käyttöä, niin on selvää, että uusittu akku antaa ainakin paremmat mahdollisuudet saada pyörä käyntiin tulevaisuudessakin.

f6e6f3dc-f8ae-4310-af5b-0d4769b2bc8f

Ajoimme päivän aikana lopulta Libereciin, Tsekin tasavaltaan. Päivän viimeinen kliimaksi kohdattiin 30 minuuttia ennen Libereciä, kun ajaessamme moottoritietä noin 130 km/h, kaksi metriä moottoritien reunasta, jossa ei ollut minkäänlaista aitaa välissä, seisoi kauris tien laidassa ja katseli tulosuuntaamme kohti. Onneksi kyseinen sankari ei loikannut eteen ja päivä meni senkin osalta suunnitelmien mukaan.

Tarkoitus on huomisen sunnuntain aikana vetäistä mahdollisesti koko Puolan läpi aina Liettuan puolelle, eli Marijampoleen asti. Jos kalusto tai miehet eivät kestä, niin tarvittaessa lyhennämme sunnuntain etappia. Alustavasti ajattelimme maanantain aikana ajaa Tallinnaan ja tiistain aikana ajaisimme sitten koteihimme Ouluun. Moottoripyöräilykilometrejä on tähän asti kertynyt noin 5900 km.

Osumia ja hyvästejä

17.6.2016 @ 23:58 – Markus Ebeling

Grosslockner suljettu tänään moottoripyöriltä.

Grossglockner suljettu tänään moottoripyöriltä.

Ajelimme tänään Sloveniassa erittäin nättiä maisemapätkää. Slovenian serpentiinitiet nostivat odotuksia tulevasta Alppien ylityksestä (Grossglockner), mutta hieman toisin kävi. Grossglocknerin tie olikin tänään suljettu moottorpyöriltä, koska tielle oli satanut lunta/räntää yli 5 cm ja reitti oli liian vaarallinen kaksipyöräisille. Kävimme tämän toteamassa Grossglockenerin tietullin portilla. Maisema-ajelu olisi maksanut kohtuu suolaisesti, 25 € moottoripyörää kohden.

 

Grosslocknerin tietulli

Grossglocknerin tietulli

Henkilöautoon tuli kuhmu

Henkilöautoon tuli kuhmu

Päivän pahin tilanne sattui kuitenkin jo ennen Grossglocknerin ajon peruuntumista. Ohitimme kuuden traktorin traktorijonoa ajaen sallittua nopeutta ja päätimme Akin kanssa palata omalle kaistalle ohitettuamme viisi traktoria, koska meitä tuli vastaan toinen ajoneuvo jonkin matkan päästä. Kaikki näytti turvalliselta ja hyvältä tässä vaiheessa. Olin Akin takana ja pidin turvavälit kunnossa ja kun palasin omalle kaistalle traktoreiden väliin, säikähdin hurjasti kun minun pyöräni takapäähän osui jokin kovalla voimalla. Muistaakseni myös käteni irtosivat törmäyksen voimasta ohjaustangosta. Tajusin piakkoin, että minuun oli osunut jokin takaapäin ja ilmoitin kavereille asiasta kypäräpuhelimella ja ajoin sivuun. Minuun oli osunut perässäni ohittamaan lähtenyt henkilöauto. Olin käyttänyt moottorijarrutusta hidastaessani traktoreiden väliin, vaikkakaan en kovin voimakkaasti, ja perässäni ollut auto ei havainnut tilannetta ajoissa.

Rekisterikilpi kiinnitettiin nippusiteillä ja teipillä

Rekisterikilpi kiinnitettiin nippusiteillä ja teipillä

Aloitimme selvittelemään tilannetta vuoroin englanniksi – vuoroin saksaksi. Vaikka perään ajanut rouva oli selkeästi vastuussa ja ottamassa vastuuta asiasta, asian selvittely ei tuntunut lähtevän kovin helposti käyntiin. Pian (alle 5 minuutin kuluessa) – kuin tilauksesta paikalle saapunut enkeli – moottoripyöräpoliisi saapui paikalle ja puhui erittäin hyvää englantia ja auttoi meitä liikennevahinkolomakkeiden ym. täytössä. Lisäksi poliisi puhallutti rouvan, ja meidän tietojemme mukaan kyseessä oli rattijuopumus, joka oli osaltaan vaikuttamassa perässäajaneen reagointiin (tai reagoimattomuuteen).

Pyörästäni katkesi törmäyksen voimasta rekisterikilpiteline ja lisäksi oikea takavilkku murtui. Rekisterikilven Jussi kiinnitti nippusiteillä ja teipillä oikeaan takalaukkuun ja valon Jussi kiinnitti nippusiteiden avulla laukkurunkoon. Onneksi muut osat, esim. vanne, säilyivät ehjänä ja matka saattoi jatkua – vaikkakin pienen järkytystilan ollessa vielä päällä.

Poliisi on ystävä

Poliisi on ystävä

Akilla alkoi alkuillasta omat aikataulut painamaan sen verran päälle, että hänen oli lähdettävä painamaan kohti Saksan Autobahneja noin kello 19:00 paikallista aikaa.

Kolmikon reitit siis erosivat Itävallan Mittersillissä. Aki ehti illan aikana ajaamaan aina Ingolstadiin asti.

Ystävyksien tiet erosivat hyvissä merkeissä

Ystävysten tiet erosivat hyvissä merkeissä

Oman pyöräni tilanteesta voisin todeta pari asiaa. Kone käy kyllä nätisti silloin kun sen saa käyntiin ja tyhjäkäynnillä pyörä pysyy hyvin käynnissä. Ongelmia tuottaa käynnistäminen, jota varten joutuu antamaan huolella kaasua – tämä ei ole yhtään normaalia ruiskukoneelle. Tilanne on melko huolestuttava, koska käynnistyksen yhteydessä kone paukkuu kohtuudella ja en osaa sanoa kauanko tällainen käynnistysrääkki voi jatkua. Sen vuoksi pyrinkin pitämään moottorin aina käynnissä pienten pysähdysten yhteydessä, jotta voin minimoida käynnistysten määrän. Tarkoituksemme on huomenna Grossglocknerin jälkeen (jos se nyt säiden puolesta on mahdollista) ajaa Salzburgiin, jossa kävisimme paikallisessa KTM-huollossa, josta hakisimme uuden kilpitelineen ja kysyisimme samalla tästä käynnistysongelmasta lisätietoja.

Iloinen jälleennäkeminen

17.6.2016 @ 01:14 – Markus Ebeling

Lähdin jo keskiviikkona 15.6., eli päivää ennen Jussia ja Akia, liikkeelle hakemaan korjattua moottoripyörääni Slovakiasta. Lensin 15.6. Prahaan, josta illalla matka jatkui yöjunalla Slovakiaan ja sen kuudenneksi suurimpaan kaupunkiin Banska Bystricaan. Juna saapui aamulla klo 6:26 asemalle ja kävelin kaupungin halki hieman yli 5 km matkan Motoshop Zuboriin (http://www.motoshopzubor.sk/). Pyörä lähti hieman vaivoin käyntiin, mutta kun se oli saatu käyntiin – käynti oli normaalia. Tein 5 kilometrin koeajon, jonka jälkeen uskalsin lähteä yksin ajelamaan kohti Itävaltaa. Ensimmäiset 200 kilometriä sujuivat vaivattomasti. Huomasin tuolloin, että pyörä lähti melko kehnosti käyntiin, mutta kun sille antoi hieman kaasua (mikä on ruiskulla varustetuille pyörille epänormaalia), se lähti kuitenkin kohtuudella käyntiin ja käyntiin päästyään se käy tasaisesti ja normaalisti. Kulutuslukema korjauksen jälkeen on hyvin tarkkaan 5 litraa sadalla kilometrillä.

Aki ja Jussi lähtivät liikkeelle Splitistä noin klo 10, ajellen maisemareittejä. Oma ajeluni keskittyi ensimmäisen 700 kilometrin osalta käytännössä pelkkiin moottoriteihin. Päivän aikana olimme Jussin ja Akin kanssa yhteyksissä puhelimitse ja sovimme treffit Slovenian Logateciin, jossa kohtasimme 16.6. noin kello 19:00. Teimme suomalaisittain epäkorrektisti fist-pumpit ja jatkoimme yhdessä matkaa Slovenian serpentiiniteitä mukaillen. Löysimme hieman tuurillakin kivan Ana-nimisen vuoristohotellin Zaga:n kylästä Sloveniasta, jonne majoituimme. Suunnittelimme seuraavan päivän matkareittiämme, jossa tarkoituksena on käydä mm. Italliassa pitsoilla ja ylittää alpit serpentiiniteitä pitkin. Lisäjännitystä matkalle tuo Markuksen pyörän käynnistymishaasteet. Pyörä ei lähde käytännössä käyntiin ilman, että käynnistystä avittaa kaasukahvalla. Jos vika säilyy tällaisena, sen kanssa pystyy kyllä vielä kohtuudella elämään. Toivottavasti remonttihommat olivat tämän matkan osalta jo tässä, eikä pyörää tarvitse alkaa huoltamaan esim. Alpeilla.

Maastopäivä

14.6.2016 @ 00:09 – Markus Ebeling

 

20160612_104018

Kuva ensimmäiseltä taukopaikalta, jonne KTM-piikkipyörä hyytyi ja toinen oppaista lähti taluttamaan sitä alas.

Mahtava maastopäivä takana. Kroatian enduroreitit ovat suomalaiseen tyyliin tottuneelle huomattavasti kivikkoisempia ja kovempia. Vaihtelu virkisti kivasti ja maisemat olivat upeita. Kivet lentelivät omista ja ajokavereiden pyöristä ja viimeinen sai maistaa edellä ajavien pölyä. Ajoimme aamu kymmenestä iltakuuteen pitäen pari pidempää taukoa ja muutamia lyhempiä. Meillä oli vuokrapyörät ja oppaat mukana ja ihan ilman kalustorikkojakaan ei selvitty. Aluksi meillä hajosi 125-kuutioinen KTM, joka ei enää käynnistynyt ensimmäisen pysähdyksen jälkeen. Ilmeisesti siitä meni tappokytkin rikki. Toinen pyörä, BMW:n 450-kuutioinen, sammui noin kymmenen kilometriä ennen maalia ja se jouduttiin hakemaan pakettiautolla pois. Reitti oli vaativuudeltaan pääosin soft enduro -tasoista, mutta lopuksi otettiin miehestä mittaa ja saatiin testata äijien trial-taitoja erittäin haastavassa hard enduro -nousussa. Voidaan rehellisesti todeta, että näissäkin taidoissa on vielä paljon kehitettävää.

20160612_133810

20160612_134430

Kivikkoiset ajopolut vaativat alkuun totuttelua, mutta kalusto otti hyvin epätasaisuudet vastaan.

20160612_120050

Mukanamme oli myös Myllymäen Kari Oulusta, joka liittyi seuraamme Splitissä.

20160612_160236

Jussi ihailee maisemia

 

Huomenna maastoon

11.6.2016 @ 11:05 – Markus Ebeling

Junalippukin on nyt ostettu. Matka Prahasta Banska Bystricaan (n. 550 km) yöjunalla ja makuupaikkalipulla kustansi 27 eur. VR voisi ottaa mallia täkäläisestä hinnoittelusta.

Banska Bystrican KTM -liikkeestä (http://www.motoshopzubor.sk/) laittoivat toissapäivänä viestiä, että mp on korjattu. Vian syyksi osoittautui liian isolla halkaisijalla oleva polttoaineletku (8 mm), joka oli alkanut ajan kanssa vuotamaan tankin sisällä, jolloin ruiskun paine jäi liian matalaksi. Tässä oma ajatus miten polttoainesyötön ongelmat kehittyivät:

Oulussa, ennen lähtöä, polttoainepumppu tuli tiensä päähän. Tämä pumpun hajoaminen on KTM:n tyyppivika, joten siinä ei sinällään ole isompaa dramatiikkaa. Vaihdoin pari päivää ennen lähtöä uuden pumpun, mutta epähuomiossa tankin sisällä olevat pitkät kumiset polttoaineletkut (jotka alkoivat jo olla hieman hapertuneita) jäivät ainakin osittain puristuksiin tankin, pumpun ja regulaattorin väliin. Tällä kombinaatiolla pystyi kuitenkin ajamaan ongelmitta 2100 kilometriä, jonka jälkeen puristuneet letkut murtuivat. Vaihdoimme tien päällä letkut uusiin (minulla oli Motonetistä ostettua korvaavaa letkua mukana, mutta hieman liian isolla sisähalkaisijalla, 8mm) ja saimme vian korjattua, mutta ilmeisesti letkut jäivät jälleen puristuksiin. 120 kilometrin ajamisen jälkeen letkuongelma uusi (jälleen murtunut letku), ja emme saaneet pyörää enää uudestaan käyntiin kovasta yrityksestä huolimatta. Pyörä ei lähtenyt käyntiin, koska liitokset tankin sisällä alkoivat vuotaa (liikaa) johtuen korvaavan kumiletkun liian isosta sisähalkaisijasta. Motorshop Zubor korjasi tilanteen mittaamalla ensin polttoaineputkiston paineen ja havaittuaan paineen olevan liian matalan, vaihtamalla tankin sisäiset letkut. Samalla tuli vaihdatettua uusi sytytystulppa ja akku.

Varaudun mahdollisiin tuleviin ongelmiin siten, että olen tilannut alkuperäiset tankin ulkopuoliset polttoaineletkut sekä yhden tiivisterenkaan ruiskun liitokseen (joka alkoi näyttää olevan uusintakunnossa, kun sitä tien päällä rassasimme melko paljon edes takaisin). Lisäksi otan mukaan Motorshop Zuborista metrin verran tuota oikeankokoista tankin sisäistä bensaletkua.

Huomenna olemme menossa tutustumaan Sibenikin maastoon vähän kevyemmällä vuokratulla kalustolla. Olemme lähdössä paikallisen enduro-oppaan mukaan ajelemaan astetta rankempia reittejä. Vesipullot tulevat varmasti tarpeeseen – en ole itse ajanut juurikaan tuota KTM 690 Enduroa (märkäpaino ~160 kg) kevyemmällä kalustolla, joten innolla odotan mitä tuleman pitää ja miten kunto kestää. Laitan kuvia ja tunnelmia tästä myöhemmin.

Paluumatkan organisointia

8.6.2016 @ 11:10 – Markus Ebeling

Paluumatkan suunnittelu alkoi heti päästyämme Kroatiaan. Kyselimme tarjouksia kuljetusfirmoilta pyörän kuljettamiseksi Splitiin korjauksen jälkeen. Suolaiset hinnat (TNT 1342 eur Banska Bystrica -> Split) ja toimimattomat / erittäin hitaat sivut (DHL) estivät kuitenkin tämän vaihtoehdon toteuttamisen.

Ostin eilen lennon Prahaan, jonne lennän Splitistä keskiviikkona 15.6. Sieltä suuntaan yöjunalla Banska Bystricaan, jossa mopo odottaa (toivottavasti) korjattuna ja pääsen kääntämään kaasukahvaa noin klo 12 torstaina 16.6. Jussi ja Aki lähtevät samoihin aikoihin Splitistä kohti Itävallan Villachia, jossa meidän on tarkoitus kokoontua yhteen jatkamaan yhteistä matkaa. Tarkoitus on ylittää Alpit ajaen pienempiä teitä ja maisemareittejä. Polttoainejärjestelmän tulisi siis olla tip-top kunnossa tätä varten – toivotaan, että näin onkin. Enemmän minua silti arveluttaa tuo n. 650 km pätkä yksin ajoa Banska Bystricasta Villachiin. Pitää suosiolla ajaa isompia teitä, jotta jos korjaus/hinaustarve iskee jälleen, on apua löydettävissä helpommin.

Näkymiä Sibenikin laitamilta.

Näkymiä Sibenikin laitamilta.

Perillä kohteessa!

3.6.2016 @ 17:15 – Markus Ebeling

Pääsimme kuin pääsimmekin lähes alkuperäisessä aikataulussa Splitiin. Myöhästyimme ainoastaan hieman alle tunnin alkuperäisestä suunnitelmastamme. Oma KTM 690 Enduroni on jätetty Slovakiaan korjaukseen ja jatkoin matkaa ahtautuen Jussin pyörän kyytiin. Akin pyörä puolestaan kuljetti Akin ja hänen omien kamppeidensa lisäksi suurimman osan tavaroistani perille asti. Osan tavaroista jouduin toki jättämään Slovakiaan – mutta en mitään kriittistä.

KTM 690 Endurossa on paljon hevosvoimia, mutta tilapäisesti ne eivät ole käytössä.

KTM 690 Endurossa on paljon hevosvoimia, mutta tilapäisesti ne eivät ole käytössä.

Moottoripyöräni ongelmat ovat polttoainepuolella. Saimme polttoainesyöttöön liittyneen vian jo aiemmin kertaalleen korjattua, mutta korjaus kesti vain noin 120 kilometriä, jonka jälkeen mp hyytyi uudelleen. Vika koskee joko polttoainepumppua (joka on aika epätodennäköistä, koska vaihdoin uuden pumpun vai viikko ennen matkaan lähtöä), polttoaineletkustoa (joka on aika epätodennänköistä, koska vaihdoimme uudet letkut tankin sisälle Slovakiassaollessamme), ruiskua  (tämä voi olla mahdollinen, vaikka ruisku kuitenkin ruutasi bensaa kohtalaisen innokkaasti ja samalla tavalla mitä videoissa mitä löysimme netistä. Tosin voi olla, että pisarakoko ei ole samankaltaista (on liian isoa) kuin pitäisi olla) tai muita tiivisteitä / liitoksia tai kurkkua (tukos tai vastaava). Ongelma voi toki olla myös joku näiden vikojen yhdistelmä. Meillä ei ollut painetesteriä mukana, joten meillä ei ole tietoa tuottiko pumppu+polttoaineletkut riittävää painetta. Tämän varmaankin KTM -huolto Slovakiassa tarkistaa ensimmäisten asioiden joukossa.

 

690 lavetilla - kamut perässä.

690 lavetilla – kamut perässä.

Akin pyörän ketjut ja rattaat vetivät viimeisiään.

Akin pyörän ketjut ja rattaat vetelivät viimeisiään.

Akin pyörän ketjut vetelivät reissun aikana viimeisiä kilometrejään. Saimme loppumatkasta kiristää ketjuja melkein joka tankkauksella. Onneksi ketjut (ja miehet) kestivät Splitiin asti ja Sibernikistä löysimme jo KTM huollon, josta tilasimme uudet ketjut ja rattaat sekä lisäksi pari polttimoa. Vaihto on tarkoitus tehdä huomenna lauantaina.

KTM -liike Sibenikissä Kroatiassa

KTM -liike Sibenikissä Kroatiassa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pidämme nyt ajohommissa noin kahden viikon tauon ja lepuutamme mieliämme ja ajosta puutuneita takalistojamme hieman Kroatian auringossa (toivottavasti paistaa). Ehkä vuokraamme tällä välin minulle päiväksi moottoripyörän ajohommia varten ja jos näin käy – kirjoitan tänne kuulumisia. Ajattelin kertoa jossain vaiheessa myös hieman teknisiä asioita moottoripyöristämme sekä ajo- ja lisävarusteistamme – toivottavasti niistä on muillekin mp-matkaajille hyötyä.

Jussi ainakin tarvitsee palauttelua.

Jussi ainakin tarvitsee palauttelua.

Tähänastisista kokemuksistamme voimme vielä kertoa, että parhaimmassa kunnossa olevat tiet ovat Kroatian tietullimaksulliset moottoritiet, jotka ovat lähes loistavassa kunnossa ja ruuhkiakaan niilä ei ole. Suomesta löytyy puolestaan vertailun huonoimmat tai toiseksi huonoimmat tiet – ja me ajoimme kuitenkin pääasiassa pääteitä Suomessakin. Ajotyyleistä eniten sopeutumista vaati Via Baltican tyyli ”ohittaa voi missä vaiheessa tahansa, jos vastaantulijalla on vain tilaa väistää”. Toisaalta piennaralueet olivat todella leveitä ja todellakin sallivat ohitusyritykset. Mutta siellä pitää osata ajaa maan tavalla ja tuon tyylin edellyttämällä virkeystilalla.

Parin viikon jälkeen matka kohti Suomea alkaa – ajatuksena on hakea huollettu moottoripyörä Slovakiasta ja ajella siitä sitten Alpit vielä ylittäen takaisin Suomeen. Vaihtoehtoisesti käyn noutamassa mp:n jo aiemmin tänne Kroatiaan. Aktivoidun kirjoittelemaan blogia enemmän kun varsinainen paluumatka alkaa. Kilometrejä tänne Kroatiaan kertyi Oulusta karvan verran alle 3200 km ja paluumatka on tarkoitus tehdä hieman pidemmän kaavan mukaan.

 

Huoltoon hinausta ja kakspäälläajoa

2.6.2016 @ 01:35 – Markus Ebeling

Kirjoitan tässä vaiheessa kuluneesta päivästä lyhyesti, koska kello on paikallista aikaa yli puolen yön ja huomenna on kello soimassa 5:40. Pyörien ptäisi lähteä liikkumaan kohti Splitiä heti kuuden jälkeen. Lisään myös kuvat myöhemmin – Google Driven kautta löytyy jo jotain.

Todella sinnikkäistä korjausyrityksistä, jouduimme kuljettamaan hevosenkuljetusvaunulla KTM 690 enduro-moottoripyöräni lähimpään  KTM-huoltoon. Vika on polttoainepuolella – kerron myöhemmin yksityiskohtia. Kokeilimme kaikki keinot, jotka keksimme, mutta emme saaneet vikaa itse korjattua. Jouduimme punnitsemaan vaihtoehtoja ja päädyin kyytiläiseksi Jussin taakse ja matkatavarani – joita jouduin supistamaan – menivät Akin kyytiin remmikiinnityksillä. Pääsimme Zagrebiin Kroatian puolelle, josta aamulla matka jatkuu.

Isoja ongelmia ja loistavia ajoreitteiä ja maisemia

1.6.2016 @ 00:07 – Markus Ebeling

Olipahan erikoinen päivä – päivään mahtui ylä- ja alamäkiä – valitettavasti huomattavasti enemmän oli tänään vastoinkäymisiä. Aamulla kun lähdettiin Puolasta – KTM 690 enduo-pyöräni toimi ihan normaalisti. Ajoimme pienempiä ja paljon korkeuseroja sisältäviä teitä Puolasta Slovakiaan ja kaikki näytti hyvältä. Tarkoitus oli ajaa tänään (eilen) ainakin 500km sisältäen runsaasti maisema- ja serpentiinireittejä. Hieman toisin kuitenkin kävi.

Ongelmat alkoivat noin klo 10, jolloin moottoripyöräni yhtäkkiä ja ilman ennakkovaroituksia vain hyytyi. Kuulosti siltä, että bensansyöttö olisi yhtäkkiä vain loppunut. Aloitimme pyörän tutkimisen ja rassauksen ja varmistimme alkuun, että sytytintulppaan tulee kipinä ja että kone saa bensaa. Soittelimme pari puhelua Suomeen KTM-huoltoihin ja kyselimme konsultaationa mikä voisi olla vialla näillä oireilla. Ensin ajattelimme, että vika olisi Puolasta tankkaamassamme 98 -bensiinissä, jossa olisi ollut etanolia tai muita ei-sopivia ainesosia enemmän kuin 690 suostuu nielemään. Päätimme vaihtaa tankkiin uudet bensat ja näin tässä vaiheessa teimmekin.

Seuraavaksi koitimme etsiä netistä apuja. Päädyimme puhdistamaan bensaruiskua ja tuntui, että välillä ruisku toimi paremmin ja välillä huonommin. Korjasimme moottoripyörää kauan ja hartaasti ja meiltä alkoivat keinot loppua. Noin kuuden tunnin korjausurakan jälkeen päätimme vielä irroittaa tankin ja katsoa vasta vaihtamani bensapumpun ja putkiston kuntoa ja liitoksia – sillä ruiskun painevaihtelut kanssa olivat ilmeisiä ja välillä ruisku ei ruutannutkaan bensaa vaan pelkkää ilmaa. Lopulta selvisi, että tankin sisällä olevat polttoaineletkut olivat nirhautuneet jossain vaiheessa puhki tai ainakin lähelle sitä. Hurraa, meillä oli siis vielä toivoa saada pyörä ajokuntoon tänään! Hinausvaiheoehtoja nimittäin oli jo tovin aikaa mietitty, mutta periksi ei tahdottu antaa.

Lyhennettyämme tankin sisällä olevia letkuja ja kasattuamme kaikki osat takaisin pyörän ympärille oli aika kokeilla lähtisikö pyörä viimein käymään vai pitäisikö meidän oikeasti nostaa kädet pystyyn ja kuljetuttaa pyörä KTM-huoltoon. Jouduimme tässä vaiheessa (ja aiemminkin) jo antamaan apuvirtaa Akin pyörästä – sillä eihän mp akku kestä edes kolmeakymmentä kunnollista starttiyritystä.

Moottoripyörän korjausoperaatio loppusuoralla.

Moottoripyörän korjausoperaatio loppusuoralla.

Pyörä lähti onneksi käymään normaalisti ja pelasi hienosti. Pakkasimme kamat ja lähdimme vihdoin – noin 8 tunnin korjausurakan jälkeen ajelemaan maisemateitä Slovakian Tatra-vuoriston yli.

Slovakian vuoristomaisemat ja -tiet olivat aivan loistavia – varsinkin pätkät, jotka päätimme mennä pienempiä teitä. Tämän takia tänne matkalle oltiin lähdetty ja nämä maisemat ja tiet ovat kyllä ehdottomasti kokemisen arvoisia.

Huikeita maisemia Slovakiassa

Huikeita maisemia Slovakiassa

Valitettavasti emme päässeet ajamaan kuin noin 120 kilometria, kun sama ongelma uusi pyörässäni. Jouduin pimeässä taluttamaan ja potkuttelemaan Akin ja Jussin löytämän hotellin luo 4.6 kilometriä – onneksi hyvin suuri osa alamäkeä. Söimme hotellissa iltapalaksi makkarat ja painuimme väsyneinä ja täytyy myöntää – masentuneina – yöpuulle.  Onneksi huomenna on kuitenkin uusi päivä ja voihan olla, että korjaus ei tällä kertaa kestä kuin tunnin. Arvauksena on täällä heitelty, että kyseessä voisi olla rispaantueista kumiletkuista irronneet palaset, jotka tukkivat bensansyötön. Pääsemme siis huomenna jälleen availemaan tankkia.

Meidän pitäisi huomisen aikana päästä ajamaan ainakin 800km, jotta pääsemme torstaiaamuksi aikataulu mukaisesti Splitiin. Toivottavasti saamme nämä nykyiset ongelmat selätettyä, eikä uusia ilmene. Akin ketju + rattaat kuulostavat vetelevän viimeisiään nekin, joten toivotaan, että pelit kestävät ainakin siihen asti, että saamme hankittua tilalle korvaavia osia.

 

Vaarallisia tilanteita ja puuttuvia osia

31.5.2016 @ 00:18 – Markus Ebeling

Tarkoitus oli ajella maanantaina Puolan läpi Slovakian puolelle. Matka jäi hieman vajaaksi, mutta tiistaina pääsemme aloittamaan Tatran vuoriston ylitystä kohtuullisen läheltä.

Kuuminta hottia

Kuuminta hottia

Maanantaina matkantekoamme hidasti Varsovan lähiseudun ruuhkat sekä tekniset ongelmat. Ongelmat alkoivat kun ajelimme kohti Varsovan KTM-liikettä. Ulkolämpötila oli peräti 32 C ja Jussikin oli päätynyt ajamaan ilman toppavuorausta ajohousuissaan. Pyörät toimivat muuten hyvin, mutta Jussin pyörän polttoainesäiliöt keräsivät ilmeisesti lämpötilasta johtuen painetta tankkeihin ja huohotusputket olivat ilmeisesti tukossa. Jussi ihmetteli ajaessamme Varsovan ruuhkassa, mistä moinen bensan tuoksu johtuu ja ajettuaan sivuun tarkastelemaan Markus huomasi, että molemmista Jussin tankeista ruutasi kaarella bensaa paineenpurkuventtiileistä (tjsp.). Tässä vaiheessa Jussi avasi varsinaiset tankkien bensakorkit ja samassa hetkessä tankeista lensi ulos noin kaksi litraa bensaa kovalla paineella – suoraan Jussin päälle, penkille sekä pakoputkiston päälle. Oli todellinen onni ja varjelus, että polttoaine ei syttynyt korkeasta ulkolämpötilasta sekä pakoputkiston erittäin korkeasta lämpötilasta huolimatta. Jussi olisi luultavasti kerrankin ollut kunnolla liekeissä. Saamme onneksi kuitenkin nauttia edelleen Jussin matkaseurasta.

Bensaa penkillä ja sylissä

Bensaa penkillä ja sylissä

Samassa hoksasimme, että Jussin pyörästä puuttuu yksi etumaskin kiinnityspulteista. Kävimme saman päivänä Varsovan KTM-liikkeessä, josta saimme puuttuvan osan.

Päivä jatkui ajelulla kohti Slovakiaa – Saimme ajaa pitkästi moottoriteitä vauhtien ollessa sadan ja sadan kolmenkympin väliä. Paras osa matkasta koitti päivän lopussa, jolloin saimme ajaa alas laaksoon mukavan mutkaista moottoritietä kohtalaisilla vauhdeilla samalla nauttien maisemista.

Päivän aikana huomasimme, että Akin pyörän ketjut ja rattaat alkoivat vedellä viimeisiään. Etsimme matkan varrelta liikkeitä, josta saisimme ostettua tilalle uutta tavaraa. Toivottavasti pelit ja vehkeet kestävät siihen asti, että saamme vaihdettua uudet tilalle.

Opimme maanantain aikana käyttämään kunnolla kypäräpuhelimia ja totesimme akkukeston olevan hieman alle kymmenen tuntia – välillä radioyhteys kannattaa tietoisesti sulkea ja aina pysähdyksissä puhelimia kannattaa ladata. Vauhdissa niitä ei voi yhtäaikaisesti ladata ja käyttää. Ollessaan käytössä ne tuovat erinomaisen lisän turvallisuuteen ja viihtyvyyteen. Kypäräpuhelimien avulla pystymme mm. varoittamaan ohittavista autoista sekä kommunikoimaan esimerkiksi ryhmittymisiä.

Markus puolestaan oli ennen matkaa ostanut Biltemasta tukun auton ikkunanpesupyyhkeitä – ne osoittautuivat erinomaiseksi ideaksi visiirinpyyhintää varten.

Illan lopuksi suunnittelimme vielä tiistain aikana ajettavaa näköalareittiä, jonka odotukset nousivatkin huiman korkealle.

Maisemareittejä odotellessa

Maisemareittejä odotellessa

Lämpötiloista ja ajotyyleistä

30.5.2016 @ 09:44 – Markus Ebeling

Jussi ihmetteli, että on hieman tuskaista ajaa 29 asteessa ja että alkaa olla aika lailla ylärajalla mukavuuden suhteen. Huomasi sitten hotellilla aamulla, että oli ollut toppavuori kiinni ajohousuissa :DDD. Kuva löytyy tuolta Driven kansiosta todistusaineistona.

Latvian, Liettuan ja Puolan ajotyyleistä voi vielä tässä vaiheessa todeta, että Suomen ajotyyleihin tottuneelle vaatii hieman opettelua ja alkuun pientä pelkoakin se, että vastaan tulevat autot eivät ole este ohitusyritykselle. Tietä pitää osata antaa ja ottaa ja sanonta maassa maan tavalla pätee myös tässä.

Helsingistä Bialystokiin (n. 830 ajokilometriä)

30.5.2016 @ 00:31 – Markus Ebeling

Tänään oli astetta rankempi ajopäivä. Herätys oli 5:40 ja perille saavuimme klo 23 jälkeen. Ajoimme pääasiassa 90 km/h maanteitä sekä hieman myös moottoriteitä. Ajoimme Viron, Latvian ja Liettuan kautta Puolaan, jossa päädyimme alkuperäisen matkasuunnitelman mukaisesti Bialystokiin. Ajokilometrejä kertyi yhteensä noin 830 kappaletta. Viimeisin pätkä ajettiin kovasti hämärtävissä olosuhteissa ja Bialystokiin saavuttuamme totesimme, että pimeäajoa kannattaa jatkossa välttää jos mahdollista.

Lämpötilat nousivat päivän aikana aikaisen Helsingin aamun (lähtö klo 6:14) 14 asteesta Liettuan +29 Celsiusasteeseen. Näin ajopäivän aikana ensimmäistä kertaa haikaran pesän, joka on mielenkiintoinen näky tolpan nokassa.

Aloimme myös tarkemmin suunnittelemaan loppumenomatkan ohjelmaa ja alustava ajatus on ajaa menomatkalla Karpaattien vuoriston  yli.

 

Pehmeä aloitus

29.5.2016 @ 00:05 – Markus Ebeling

Ensimmäinen matkapäivä takana. Matka alkoi 28.5.2016 klo 14:00 ja sujui kokonaisuudessa hyvin. Paikannus loppui jostain syystä Jyväskylään, mutta selvitellään syytä aamuisen lauttamatkan aikana. Pyörä toimi muuten hyvin, mutta jossain vaiheessa loppumatkaa alkoi kuulumaan ylimääräistä resonointiääntä. Selvitellään sitäkin lautalla. Keli oli iltaan asti erinomainen – illalla tuli hieman kylmä, mutta vaatetta lisäämällä siitäkin selvisi. Matkaseurasta ei voi valittaa. Kypäräpuhelimet toimivat hienosti melkein koko matkan kunnes lopussa Jussin kypäräpuhelimesta taisi akku loppua. Jouduin 15 km ennen hotellia tankkaamaan varakanisterista pyörän moottoritien laidassa, kun tankkivalo syttyi niin myöhään. Parempi kuitenkin tässä vaiheessa oppia tuntemaan paljonko tuolla kuormalla pystyy ajamaan tankkaamatta: 238 km.

Tässä vaiheessa voisin esitellä myös matkaseurueen. Mukana ovat lisäkseni minua huomattavasti kokeneemmat moottoripyöräkaverit, Jussi Paananen sekä Aki Savola. Tämä ensimmäinen matkapäivä sisälsi noin 630 km ajoa, joten tein reippaasti uuden päiväkohtaisen ennätyksen, joka oli aiemmin noin 210 km.

Lähtö

Tekemällä oppii ja isot pojat ei itke

27.5.2016 @ 00:42 – Markus Ebeling

Bensapumppu tuli eilen (26.5.) Oulu Adventurelle / Motormanille kahdessa päivässä! Kiitokset Niilalle ja Valtterille hyvästä palvelusta! Sain asennettua uuden pumpun vanhan tilalle ja kuinka ollakaan kuusysikympin yksipyttyinen soramylly lähti laulamaan tuttua lauluaan entiseen tapaan. Uuden bensapumpun ääni on melko lailla sirompi kuin mitä vanhalla pumpulla oli. Tuoltako sen olisi sitten pitänyt kuulostaa?

Tekemällä oppii – se kyllä pitää ehdottomasti paikkansa. Olen oppinut viimeisen kolmen vuorokauden aikana moottoripyörän huollosta enemmän kuin koko aiemman elämäni aikana. Parasta tässä oli kuitenkin se, että pyörä tuli ajokuntoon ja matkajärjestelyt voivat jatkua alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Rehellisesti sanottuna – kun KTM lähti pitkästä aikaa normaalisti käymään – minulla tuli helpotuksen kyyneleet hetkeksi molempiin silmäkulmiin. No, koska olen tosimies, niin onneksi kukaan ei nähnyt, enkä tule kertomaan tästä kenellekään.

Kävin illan päälle ajamassa testiajot ilman sivulaukkuja ja kohtuu kevyellä kuormalla. Matkaa tuli karvan verran yli 200km ja keskikulutus oli alle 4.2 litraa per 100km. Tästä voidaan johtaa, että tuon pyörän tankkausväli on täydellä kuormalla noin 250 km. Se ei ole kovin paljoa, mutta onneksi minulla on 3 litran varakanisteri sivulaukun takaosaan pultattuna. Sormet muuten kylmenivät testiajossa melko kovasti, joten vaatetta pitää olla melko lailla enemmän, mikäli kelit olisivat lähelläkään näitä lämpötiloja (lopussa +11 c). Testiajon aikana ei ilmennyt pyörän eikä varusteiden osalta muuta valittamisen aihetta.

Ai niin, ja se stefa tuli huollettua / putsattua rakotulkilla, jota yleensä käytetään siis venttiilin välysten mittaamiseen. Ja stefan öljyvuoto loppui siis ainakin toistaiseksi.

Pumppumurheita ja stefa vuotaa -> varasuunnitelmia

25.5.2016 @ 10:17 – Markus Ebeling

Pieniä haasteita. Onneksi olen sinnikäs ja olen tottunut haasteisiin. Kun asensin iskarin paikalleen maanantaina (kiitokset Motorservicen / Esa Portaankorvan nopean iskarihuollon), niin bensapumppu lakkasi toimimasta. Ilmeisesti nostaessani tankkia, joku asia (Epäpuhtaus tms. tankissa) rikkoi bensapumpun – tai aiheutti ainakin toimintahäiriötä, joka väliaikaisesti korjaantui kun pumpun koteloa napautteli ruuvimeisselin perällä. Bensaa tuo pumppu ei kuitenkaan tällä hetkellä pumppaa lainkaan. Uusi pumppu on tilattu Oulu Adventurelta / Motormanilta. Edellinen toimitus kesti 9 päivää. Nyt toimitus pitäisi tulla kolmessa päivässä – vähän kyllä jännittää. Onneksi soitto tänään aamulla liikkeeseen hieman helpotti – Pumppu on jo kuulemma Helsingissä ja tullee huomiseksi Ouluun. Jos torstain aikana saisin bensansyötön kuntoon uudella pumpulla, niin mahdollisuudet lauantaina matkaan lähdöstä kasvaisivat huomattavasti.

Toinen juttu mikä hieman korpeaa on etuiskunvaimentimen stefan vuotaminen. Tänään ajattelin rakotulkin ja silikonisprayn avustuksella hoitaa sen valmiiksi kuntoon. En ole sitäkään hommaa koskaan tehnyt, mutta tekemällä oppii ja jos ei opi, niin ainakin saa opetuksen. Eilenkin meni autotallissa töiden jälkeen yli 6h + yksi Motonetin keikka siihen päälle.

Jos pyörä ei tule ajoissa kuntoon, niin vaihtoehtoja matkan toteuttamiseen jää käytännössä kaksi: Joko hommaan toisen pyörän tilalle tai ostan lennot. Jälkimmäinen olisi melko noloa kun aloitin tämän blogin kirjoittamisenkin otsikolla: ”Moottoripyörillä Oulusta Kroatiaan”. Otsikko pitäisi siis silloin muuttaa ”2 kaveria moottoripyörillä Oulusta Kroatiaan ja yksi lentomatkustaja”.

tankki

Tankki irroitettuna, epäkuntoinen bensapumppu kuvassa oikealla alhaalla.

KTM 690 ilman tankkia

KTM 690 ilman tankkia

Iskunvaimentimen irroitusta

22.5.2016 @ 17:45 – Markus Ebeling

Iskari ja jouset

Iskari

Hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät uutiset on, että takarenkaassa pysyy taas ilma. Kiitokset erinomaisesta palvelusta Oulun Autokumille!

Huonot uutiset on, että sen jälkeen kun vaihdoin alkuperäisen kilpitelineen ja vilkkujen paikat, bensapumppu ei enää toiminut. Pitkään asiaa ihmeteltyäni koputtelin releitä ja heiluttelin sähköjohtoja ja liittimiä (ja latasin myös akkua) ja lopulta pumppu alkoi taas huutamaan normaalisti (kuin sumutorvi, kuten näissä malleissa on tapana) kun virrat laittaa päälle.

Tänä iltana minun piti jo olla suorittanut takajousen esijännitys raskaanpaa kuormaa varten, mutta se jäi tekemättä ja samaten jäi tekemättä 100 km valmisteleva koeajo reissua varten. No, iskari jousineen on onneksi nyt purettu ja huomenna kyselen saisiko jostain sille pikaista huolto/säätöaikaa Oulusta akselilta Motorservice / Motorman. Katsotaan saako kummastakaan vai pitääkö alkaa soveltamaan. Toivottavasti tiistaina saan ajettua tuon koeajon, jotta tiedän kaiken olevan riittävän kunnossa 7000 km matkaa varten.

KTM 690

KTM 690 Enduro

Matkavalmisteluita ja tyhjenevä takakumi

19.5.2016 @ 17:45 – Markus Ebeling

Paljon matkavalmisteluja on jo tehty. Reittiä on suunniteltu, pyöriin hankittu laukkuja, pyörät huollettu ja varusteita ostettu. Renkaatkin on hankittu ja alle vaihdettu vähemmän nappulallista mallia olevat kumit. Tänään kun kävin autotallissa säätämässä GPS-paikanninta, joka asenneltiin jo edellisellä viikolla, huomasin, että takakumi on tyhjänä. Pitää siispä alkaa tänä iltana vielä renkaanvaihtohommiin.