Päivä 3: Hullut polkaisi Hullun Polkasun

MaxTech Hullut polkaisevat Hullun Polkasun 14.7. – 17.7. (GPS-liveseuranta). Haasteen ottivat vastaan Antti-Pekka ja Jukka. Tämä blogi kertoo näiden kahden hullun seikkailusta Äkäslompolosta Altaan ja Jäämerelle uimaan Sampon kanssa.

Viimeisen päivän etappi Kautokeino – Alta, n. 125 km.


Jukka:

Viimeiseen päivään tuli lähdettyä edellisen helpon päivän jälkeen täynnä energiaa. Päivä alkoi pienellä satulan ees-taas säätämisellä, kun illalla satula oli jostain syystä päässyt kippaamaan liian takakenoon. Heti leirintäalueen jälkeen sai lämmittää koivet kohtalaisen isossa mäessä, joka nousi hotellille, josta tämän päivän yhteislähtö tapahtui.

Hotellilla vielä pienet satulan säädöt ja sitten reippaalla tahdilla liikkeelle. Päivän ensimmäisen puoliskon (n. 70 km) hoitelin pääasiassa tuulenhalkojan hommia. Letkassa taisi parhaimmillaan olla viisi minun lisäksi. Päivän kulku oli erittäin kevyttä vaikka vastatuuli välillä pakotti hieman rutistamaan, ettei letkan vauhti ihan hyytynyt.

MaisematTaukopaikalla syödyn erittäin kalliin kahvin ja pullan (8 euroa) jälkeen sai taas herätellä jalat varsin reippaan kokoisella ylämäellä. Mäen päällä oli sen verran upeat maisemat, että pysähdyin vielä nappaamaan kuvia ja jutustelemaan muiden huoltojoukkojen kanssa. Antti lähti ajelemaan Sampoa kiinni ja itse hieman myöhemmin perään. Koitin hetken vetää perässä alkumatkan mukana tullutta kaveria, mutta meidän tahti ei ihan sopinut yhteen, joten lähdin yksin jatkamaan hieman ripeämpää tahtia.

Viimeiset 60 km oli pääasiassa alamäkeä pienine ylämäkineen, ei mikään optimaalisin tilanne ajaa sinkulalla. Hyvin usein olisi tehnyt mieli ajaa paljon kovempaa, mutta välitys loppui ikävästi kesken. Kanjonilasku oli upeinta mitä olen pyörällä nähnyt, maltoin jopa välillä pysähtyä ottamaan kuviakin. Kypäräkamera ensi kerralla mukaan, että saa taltioitua koko laskun tunnelman. Lopussa ei juuri ajoseuraa löytynyt, Sampon ohitin kertaalleen ja Sampo ohitti takaisin, kun olin ottamassa kuvia.

Sampon mukana jäämereenKoko päivän kruunasi vielä uinti jäämeressä, tottakai alkoi vesisade ja oli muutenkin kylmä keli. Ensimmäisen jäätävän pulahduksen ja rantaan horjumisen jälkeen tuli sen verran lämmin, että piti mennä pulahtamaan uudestaan ja vielä kerran kolmannen päivän kunniaksi. Eihän tuossa jäämeressä uida voi, mutta ehkä pari sekatyylin vetoa sain otettua.

Sen verran mahtava reissu oli, että ensi vuodelle pitää koittaa päästä myös mukaan, josko tällä kertaa ihan vaihdepyörällä ja kostyymissa. Vaikka yksivaihteisella pääsikin kaikki mäet ylös ja alas teki useassa alamäessä mieli päästä paljon kovempaa, kuin mitä välitys antoi myöten.

Antti-Pekka:

Viimeinen päivä alkoi henkilökohtaisesti ristiriitaisissa tuntemuksissa. Toisena päivänä etukiekosta katkennut pinna mietitytti ja valitettavasti Special Biken huoltoautossa ei ollut yhtään varapinnaa mukana, jotta kiekko olisi voitu palauttaa parempaan kuosiin. Mekaanikko myös sanoi omana mielipiteenään, että hän ei ajaisi tuolla renkaalla jos ei olisi pakko. Minulla oli kuitenkin sellainen fiilis, että tänne ei olla tultu jättämään ”leikkiä” kesken! Olo oli kropassa verrattain hyvä vaikkakin jouduin pukemaan pitempää päälle vilpoisen kelin vuoksi.

Vallitsevan tilanteen vuoksi lähdin rauhassa liikkeelle varoen vauhdin kasvattamista myötämäissä liian kovaksi. Alkuetapin maasto oli vaihtelevaa ja mukavaa ajaa porukassa. Peesissä ajaminen kuitenkin tuntui itsellä aiheuttavan puutumuksen tunnetta revanterin seudulla, koska ei ollut mahdollisuutta ajaa sellaista ”omaa” ajoa.

Taukopaikalla nautittu suklaakakkupala ja kahvi tuntuivat antavan ison määrän positiivista energiaa ja päätin lähteä kokeilemaan omia rajojani yksin vastatuuleen. Takamuksen puutuminen tuntui häviävän ajaessa kovempaa vauhtia ja se lisäsi uskoa omiin voimavaroihin. Etukiekon vemputuskaan ei tuntunut menneen huonompaan suuntaan, joten uskaltauduin hieman enemmän päästellä myös alamäkiin. Jälkipuoliskon aikana tavoitteena oli saada tapahtuman tirehtööri Sampo kiinni ja jutustella matkan kokemuksista enemmän. Sampon kiinni saatuani hän aikoi vaihtaa viimeiselle 20km Mintun kanssa ajovuoroa, joten lähdin jatkamaan matkaa yksin.

20160716_123346Saavuttuani matkan hienoimpien maisemien kohdalle kanjoniin, jossa tie mutkitteli pyöräilijän kannalta todella mukavasti – ehdin myös hieman kuvailla ja ikuistaa maisemia. Tämä loppuosuus jää varmasti mieleeni ikiajoiksi, koska se oli ensimmäinen kunnon mäkiä sisältänyt kokemukseni pyörän selässä. Puhuimme jo Jukan kanssa, että olisihan se hienoa käydä joku kerta vetämässä tämä noin 6km 8% mäki ylöspäin nousten. Ehkä jopa ensi vuonna ken tietää!

 

 

20160716_191032_HDRMatka huipentui porukan kokoontuessa Altan museon rantaan vastaanottamaan mitalit ja pulahtamaan jäämeressä. Haluan antaa tätäkin kautta ison kiitoksen järjestäjille, huoltojoukoille ja myös kaikille pyörällä mukana olleille! Asenne oli kaikilla vertaansa vaille!

 


Paras huoltojoukkoMaalissaMaalissaMaalissaMaalissa